Kolmas päivä

Kolmannen päivän aamu valkeni harmaana ja tuulisena öisten ukkoskuurojen jäljiltä. Lämpötila oli laskenut alle kymmenen asteen ja hyinen tuuli puhalsi järveltä. Untamme kosteus ja kylmyys eivät olleet onneksi häirinneet, sillä telttamme ja makuupussimme pitivät meidät mukavan lämpiminä. Olimme nyt hyvin levänneitä ja virkeitä, kun kömmimme ulos tarkastelemaan öistä leiriämme uuden päivän valossa.

Pieni ranta oli palvellut leiripaikan tehtävässään meitä oikein hyvin. Luonnonhiekka jatkui niin pitkälle järveä kuin vain jalka ylsi pohjaan ja vesikin oli läpinäkyvän kirkasta. Olimme kuitenkin päättäneet valmistaa aamupalaa vasta seuraavalla etapillamme, Jyrkänkosken laavulla, tuulelta suojassa, joten aloimme ripeästi purkaa leiriämme ja tehdä lähtöä. Omat jalkani aristelivat melkoisesti edellisen päivän pitkästä taipaleesta ansaituista rakoista, mutta hammasta purren lähdin muiden mukana vielä retkemme viimeiselle matkalle.


Jyrkänkoskelle päästyämme aloimme välittömästi väsäämään aamiaistamme. Hetken päästä nuotio roihusi pakin alla ja puurovesi kiehui retkikeittimen kattilassa. Olimme viimeinkin selättäneet Volokinpolun ja voitontuntoisina, mutta myös haikeina muistelimme viime päivien koitoksia syödessämme. Matkaa oli tällä reissulla tehty kaikenkaikkiaan noin 36 kilometriä. Heti syötyämme aloimme pakata tavaroitamme viimeistä kertaa ja samalla seuraava retki alkoi jo pikkuhiljaa kyteä mielissämme.

Ennen lähtöä loimme vielä viimeiset silmäykset Volokinpolkuun ja Jyrkänkoskeen, joka jylisi korkeavetisenä ruokailupaikkamme juuressa. Seuraavan kesän kohteena voisi kenties olla Karhunkierros, mutta se jääköön kokonaan toiseksi tarinaksi.

Toinen päivä

Aamuaurinkoinen Jussinlampi

Retkemme toisen päivän aamu alkoi sarastaa ja aurinko nousi Jussinlammen takaa valaisten kirkkaasti yösijamme pienestä ikkunasta herättäen meidät. Oioimme jäykkiä jäseniämme ja tutkimme kartasta tulevan päivän kulkureittiä ja pysähdyspaikkoja aamun valjetessa päiväksi. Reittimme lähtisi ensin kohti Uuranholia ja kiertäisi sen vuonon pohjalta jyrkimpien kallioiden päälle, josta matka jatkuisi haastavan mäkisenä aina Holinmäen näköalapaikalle asti. Holinmäeltä reitti laskeutuisi nopeasti kohti Erä-Holia, josta matka jatkuisi kangasmetsien laidoilla ja siimeksessä kohti Volkansuota ja sen takana sijaitsevaa Salmisen tulentekopaikkaa, johon tavoitteemme oli pystyttää seuraava leirimme. Tämän lisäksi ajattelimme poiketa matkan varrella pari kilometriä pois reitiltä ja käydä täydentämässä nopeasti hupenevia vesivarastojamme Rutjunmäen vesilähteellä hieman Erä-Holin laavusta luoteeseen.

Jussinlammen kämpän tulentekopaikka

Keitimme tukevat aamupuurot päivän koitosta varten retkikeittimellämme ja aamukahvi valmistui pakissa hiljalleen pienen nuotion lämmössä. Puuro ja kahvi maistuivat ja rauhassa ruokailtuamme aloimme purkaa leiriämme ja tehdä lähtöä, olihan päivästä tulossa melkoisen pitkä. Jätimme hyvästit Jussinlammelle ja sen oivalle autiotuvalle, joka jälleen tarjosi meille miellyttävän suojan yön kylmältä ja kostealta. Suuntamme kävi syvemmällä Volokinpolun sydämmeen, Uuranholiin.

Uuranholia lähestyessä polun viertä soliseva kirkasvetinen puro toi miellyttävän lisän hiljaisen rauhalliseen vanhaan metsään, jossa vain tuuli huokaili havuja ja lehtiä kahisuttaen. Matkamme jatkui korkein mielin ja lisäsimme tahtia pienestä alkukankeudesta päästyämme. Päivästä näytti tulevan jälleen mitä mainioin matkantekoon.

Holinlampi häämötti edessämme, kun pääsimme Uuranholin heinää kasvavaan kosteaan solaan. Lammen juurelta matka jatkui puisia portaita ylös muutaman kymmentä metriä korkeimmalle jyrkänteiden reunalle.

Pysähdyimme hetketksi Holinlammen tulentekopaikalla ja ihailimme jyrkänteen reunalta alapuolelle avautuvaa Holinlampea. Matkamme jatkui Holinmäen huippua kohti.

 

Nousu Holinmäelle oli jyrkkä ja kantamusten kanssa haastava, mutta ylhäältä avautuva näköala Haajaistenjärveä kohden oli taipaleen arvoinen. Emme jääneet ihailemaan maisemia pitkäksi aikaa vaan jatkoimme ripeästi lyhyttä lopputaivaltamme kohti Erä-Holin laavua, jossa aioimme valmistaa lämpimän lounaan ja levähtää kunnolla.

 

 

Lounasta pääsimme valmistamaan suunnilleen kahden aikoihin. Kypsensimme purkkilihaa uskollisen retkikeittimemme pannulla ja laitoimme valmiin lihan kivelle odottamaan pussipastan valmistumista. Nälkäiset metsän asukit jättivät lihamme rauhaan, joten sekoitimme valmiin oliivi-juusto-herkkusieni-pastamme yhteen nötkötin kanssa, lopputulos oli omasta mielestämme oikein makuhermoja miellyttävä.
Kruunasimme ateriamme pakillisella kahvia, parilla palalla suklaata ja laavun lähistöltä kerätyillä maukkailla mustikoilla. Rauhassa levättyämme jatkoimme kohti Haajaistenjärven rannalla sijaitsevaa Ipo-Kiusalan laavua ja siitä edespäin kohti pitkää Volkansuon taivalta. Ennen Haajaistenjärveä poikkesimme kuitenkin muutaman kilometrin lenkin pois reitiltä täydentämään hupenevia vesivarastojamme Rutjunmäen lähteellä. Tässä vaiheessa oli matkaa taitettu tälle päivälle yhteensä noin 5,5 km ja kokonaismatkaa oli taittunut noin 11 km.

Volkansuolla alkoi jo päivä hiljalleen vaihtua illaksi, mutta valoa riitti vielä pitkäksi aikaa. Pysähdyimme hetkeksi suon laidalla sijaitsevalle lintutornille ihailemaan kauas kantavaa suomaisemaa ja levähtämään. Edessämme oli lähes seitsemän kilometriä pitkä taival vetisen avosuon ja metsäisen suokankaan välillä vaihtelevassa maastossa. Loputtomalta tuntuneen matkanteon jälkeen pääsimme lopulta suolta miellyttävään hiekkaperäiseen kangasmetsään ja saavutimme Salmisen ennen kahdeksaa. Salmisella emme kuitenkaan löytäneet kunnollista paikkaa teltallemme joten päätimme kokeilla onneamme ja jatkaa matkaa vielä Kangasniemensärkkiä kohti paremman leiripaikan toivossa. Tälle päivälle oli matkaa kerennyt kertyä jo noin 19 kilometriä, mutta se ei vielä juuri tahtia haitannut.

Aurinko oli jo laskemassa Pirttimäen yllä, kun lähestyimme Kangasniemensärkkiä ja pahaaenteilevästi muistelimme toiveikkaina paikan hyvää leiriytymiskelpoisuutta. Hieman ennen yhdeksää saavuimme nuotiontekopaikalle huomataksemme vain, että muistimme oli pahemman kerran pettänyt meidät. Nuotiotekopaikan ympäristö oli suolammen yhteydessä ja aivan liian vetinen telttaa varten, vaihtoehtoinen korkeampi paikka harjun päällä karsiutui pois harjun kapean ja runsaspuisen rakenteen vuoksi. Epätoivo alkoi hiipiä pikkuhiljaa itse kunkin sisällä päivänvalon vähentyessä koko ajan ja nälän kivistäessä tyhjiä vatsojamme. Pian otimme kuitenkin tilanteen takaisin haltuumme ja aloimme purkaa ongelmaa tärkeimmästä päästä, vatsan seudulta. Jälleen kerran viritimme trangiamme käyttökuntoon ja hetken päästä kiehuikin jo herkkusienikeitto-nuudelimme kattilassa. Söimme pikaisesti itsemme kylläisiksi ja aloimme samalla suunnitella kartta pöydälle levitettynä seuraavaa siirtoamme. Onneksi Ville sattui muistamaan erään hyvin leiriytymiseen soveltuvan pienen rannan Jyrkän lähistöltä, paikka poikkesi reitiltä pari kilometriä länteen päin. Matkaa oli kertynyt tälle päivälle jo reilut 22 kilometriä, mutta lähdimme taivaltamaan vielä seuraavaa arvioitua neljää kilometriä luottavaisin mielin hyvän leiriytymispaikan toivossa.

Kello oli jo yli kymmenen ja yö hämärtyi jatkaessamme kohti rantaa ja tulevaa leiriämme. Sammakkokin oli lähtenyt yölliselle vaellukselleen ja reittimme ristesivät sen ylittäessä tietä. Yhdentoista aikoihin pääsimme viimeinkin perille ja aloimme välittömästi perustaa rantaleiriämme. Juha alkoi pystyttää telttaa, koska tunsi oman varusteensa parhaiten, minä puolestaan hoidin öljylyhdylläni valoa tähän touhuun ja aloin Villen kanssa yhteistyössä kyhätä nuotiota tuomaan valoa, lämpöä ja tunnelmaa rannallemme. Saimme hieman kosteat puumme syttymään ahkeralla risujen poltolla ja hetken päästä löysin jopa suhteellisen kuivan kaatuneen rangan metsästä. Retkikirvestäni käytellen laitoin löydön hetkessä polttopuiksi ja pian rannalla roihusikin hyvän kokoinen valkea. Juhakin sai teltanpystytyksensä hyvällä menestyksellä valmiiksi ja olimme lähes valmiita käymään lepäämään pitkän päivän rasitusta pois jaloistamme ja selistämme. Yöuinti oli mukavan virkistävä tapa huuhtoa pois päivän liat ja hiet ja hetken rannalla nuotion ääressä kuivateltuamme kävimme maate ukkosen kaukaista pauhua kuunnellen. Aamuyöllä kolmen aikoihin ukkonen saapui päällemme ja salama iski muutaman kerran kovasti paukahtaen lähistöllä. Satoikin hieman, mutta telttamme ei onneksemme päästänyt ollenkaan vettä läpi. Ukkosesta huolimatta nukuimme hyvin ja sikeästi, olihan matkaa kuljettu tälle päivälle jo huimat reilut 26 kilometriä. Yhteensä oli reissumme taival jo lähemmäs 32 kilometriä.

Ensimmäinen päivä

Elokuun 17. päivänä vuonna 2012 perjantai-iltana lähdimme ystävieni Juhan ja Villen kanssa katsastamaan jälleen kerran vanhaa tuttavaamme, Volokinpolkua. Emme olleet aiemmin kiertäneet koko reittiä kerralla, mutta nyt tavoitteenamme oli rikkoa tämä virstanpylväs ensimmäisen kerran, olimmehan ensimmäisen kerran yrittäneet jo 13-vuotiaina, seitsemän vuotta aiemmin. Rinkat olivat kaikilla kolmella pakattuina täpötäyteen ruokaa, vettä, leiriytymisvarusteita ja kaikkea muuta yleishyödyllistä, jota tällä koitoksella suunnittelimme tarvitsevamme. Punnitsin oman kantamukseni painoksi ennen lähtöä noin 32 kiloa, eli ihan kevyellä varustuksella ei matkaan lähdetty.

Nille, jotka eivät tarkemmin tiedä, Volokinpolku on Jyrkänkoskelta Rautavaaran metsiin Susikerviselle kiertelevä erävaellusreitti, jolla on kokonaispituutta noin 30 kilometriä. Erikoisen nimensä taustalla on useita tarinoita, erään mukaan 1500-1600 -luvulla alueella liikkui Volokov niminen laukkuryssä, joka miestensä kanssa käytti reittiä usein kauppa- ja ryöstöretkillään. Koko värikkään tarinan Volokovista ja Uuran ukosta löytää mm. Sonkajärven kunnan internet-sivuilta Totta ja tarua Jyrkältä -osiosta. Toinen todennäköinen alkuperä nimelle lienee alueella usein tavattavaa sutta tarkoittava venäläisperäinen sana "volokki".

Volokinpolun kartta

Volokinpolun varrella sijaitsee useita katettuja laavuja ja nuotiontekopaikkoja, joiden kunnosta ja varustelusta pidetään aktiivisesti huolta. Reitin paras yöpymispaikka on ehdottomasti soisella Jussinlammen rannalla sijaitseva autiokämppä, mutta tälle vahvasti vertoja vetävät myös Susikervisen, Itä-Kervisen, Uuranlahden ja Ipo-Kiusalan laavut, jotka sijaitsevat kauneilla vesistömaisemilla ja hyvillä leiriytymismaastoilla. Myös Holinlammen, Erä-Holin, Kangasniemensärkän ja Jyrkänkosken laavut ja tulentekopaikat ovat mainioita taukopaikkoja lepäämisen ja ruoanlaittoon, mutta ne eivät maastoltaan sovellu aivan yhtä hyvin yön yli kestävään pysähdykseen. Volokinpolku tarjoaa monipuolista näkymää tyypilliseen Itä-Suomen maastoon jyrkkine mäkineen ja paikoittain hyvinkin kosteine soineen. Omasta mielestäni ehdottomasti eniten näkemisen arvoista seutua ovat kuitenkin jylhät näköalat Uuranholissa, jossa reitti kiertää solan pohjalta jyrkimpien kallioiden ja jyrkänteiden päälle ja jatkuu sieltä mäkisenä ja näyttävänä aina Holinmäen huipulle saakka.

Susi-Kervisen laavu

Kevyen taustatiedon tutkimisen jälkeen pääsemmekin aloittamaan itse reissun. Lähdimme puoli kuuden aikoihin liikkeelle Susikervisen päädystä hyvillä mielin, suurella odotuksella ja innolla. Sää oli vaeltamiseen mitä mainioin, muutama ohut pilvi varjosti aurinkoa, tuuli puhalsi kevyesti eikä sateesta ollut tietoakaan. Taivalsimme rauhallista tahtia ja totuttelimme vielä painoon hartioillamme. Pysähdyimme hetkeksi Itä-Kervisen laavulle ihailemaan kaunista järvimaisemaa laavupaikan molemmin puolin. Pyöriteltyämme hartiamme taas vetreiksi jatkoimme matkaa hiljalleen soiseksi muuttuvassa maastossa kohti Jussinlammen autiotupaa.

Matkaa oli kuljettuna tässä vaiheessa yhteensä noin 2,5 km.

Jussinlampi

Jussinlammen kämpälle päästyämme ilta-aurinko alkoi jo hiljalleen laskea värjäten suolammen vastarantaa kauniin kullanruskeaksi. Laskimme rinkat selästämme ja asetuimme taloksi vanhaan autiotupaan. Ripustimme matkalla kostuneet paitamme kämppään kuivumaan ja teimme kaminaan pienen valkean. Kaminan lämpö kuivatti mukavasti tyhjillään ollutta kosteaa kämppää ja  yösijamme kävi hetki hetkeltä kotoisammaksi. Hieman ennen yhdeksää olimme yhtä mieltä siitä, että iltapala vielä maistuisi ja virittelimme trangiamme ensimmäistä kertaa tulille. Keitimme maukkaan yhdistelmän kanakeittopussista ja nuudeleista, itse kullekin ruoka maistui hyvin pienen alkutaipaleemme jälkeen.

Jussinlammen autiotupa

Illan hämärtyessä laitoimme öljylyhdyn ja kynttilän tuomaan valoa ja tunnelmaa mökkiimme. Teimme makuusijat itsellemme valmiiksi kämpän nukkumalaveteille ja katselimme illan muuttumista yöksi korttia pelaillen ja radiota kuunnellen. Puolen yön aikaan pimensimme mökin ja kävimme lepäämään seuraavan päivän pitkää koitosta varten. Matkaa oli tässä vaiheessa kuljettuna yhteensä noin 5,5 kilometriä.

Tuvan pöytä yöhämärässä