Toinen päivä

Aamuaurinkoinen Jussinlampi

Retkemme toisen päivän aamu alkoi sarastaa ja aurinko nousi Jussinlammen takaa valaisten kirkkaasti yösijamme pienestä ikkunasta herättäen meidät. Oioimme jäykkiä jäseniämme ja tutkimme kartasta tulevan päivän kulkureittiä ja pysähdyspaikkoja aamun valjetessa päiväksi. Reittimme lähtisi ensin kohti Uuranholia ja kiertäisi sen vuonon pohjalta jyrkimpien kallioiden päälle, josta matka jatkuisi haastavan mäkisenä aina Holinmäen näköalapaikalle asti. Holinmäeltä reitti laskeutuisi nopeasti kohti Erä-Holia, josta matka jatkuisi kangasmetsien laidoilla ja siimeksessä kohti Volkansuota ja sen takana sijaitsevaa Salmisen tulentekopaikkaa, johon tavoitteemme oli pystyttää seuraava leirimme. Tämän lisäksi ajattelimme poiketa matkan varrella pari kilometriä pois reitiltä ja käydä täydentämässä nopeasti hupenevia vesivarastojamme Rutjunmäen vesilähteellä hieman Erä-Holin laavusta luoteeseen.

Jussinlammen kämpän tulentekopaikka

Keitimme tukevat aamupuurot päivän koitosta varten retkikeittimellämme ja aamukahvi valmistui pakissa hiljalleen pienen nuotion lämmössä. Puuro ja kahvi maistuivat ja rauhassa ruokailtuamme aloimme purkaa leiriämme ja tehdä lähtöä, olihan päivästä tulossa melkoisen pitkä. Jätimme hyvästit Jussinlammelle ja sen oivalle autiotuvalle, joka jälleen tarjosi meille miellyttävän suojan yön kylmältä ja kostealta. Suuntamme kävi syvemmällä Volokinpolun sydämmeen, Uuranholiin.

Uuranholia lähestyessä polun viertä soliseva kirkasvetinen puro toi miellyttävän lisän hiljaisen rauhalliseen vanhaan metsään, jossa vain tuuli huokaili havuja ja lehtiä kahisuttaen. Matkamme jatkui korkein mielin ja lisäsimme tahtia pienestä alkukankeudesta päästyämme. Päivästä näytti tulevan jälleen mitä mainioin matkantekoon.

Holinlampi häämötti edessämme, kun pääsimme Uuranholin heinää kasvavaan kosteaan solaan. Lammen juurelta matka jatkui puisia portaita ylös muutaman kymmentä metriä korkeimmalle jyrkänteiden reunalle.

Pysähdyimme hetketksi Holinlammen tulentekopaikalla ja ihailimme jyrkänteen reunalta alapuolelle avautuvaa Holinlampea. Matkamme jatkui Holinmäen huippua kohti.

 

Nousu Holinmäelle oli jyrkkä ja kantamusten kanssa haastava, mutta ylhäältä avautuva näköala Haajaistenjärveä kohden oli taipaleen arvoinen. Emme jääneet ihailemaan maisemia pitkäksi aikaa vaan jatkoimme ripeästi lyhyttä lopputaivaltamme kohti Erä-Holin laavua, jossa aioimme valmistaa lämpimän lounaan ja levähtää kunnolla.

 

 

Lounasta pääsimme valmistamaan suunnilleen kahden aikoihin. Kypsensimme purkkilihaa uskollisen retkikeittimemme pannulla ja laitoimme valmiin lihan kivelle odottamaan pussipastan valmistumista. Nälkäiset metsän asukit jättivät lihamme rauhaan, joten sekoitimme valmiin oliivi-juusto-herkkusieni-pastamme yhteen nötkötin kanssa, lopputulos oli omasta mielestämme oikein makuhermoja miellyttävä.
Kruunasimme ateriamme pakillisella kahvia, parilla palalla suklaata ja laavun lähistöltä kerätyillä maukkailla mustikoilla. Rauhassa levättyämme jatkoimme kohti Haajaistenjärven rannalla sijaitsevaa Ipo-Kiusalan laavua ja siitä edespäin kohti pitkää Volkansuon taivalta. Ennen Haajaistenjärveä poikkesimme kuitenkin muutaman kilometrin lenkin pois reitiltä täydentämään hupenevia vesivarastojamme Rutjunmäen lähteellä. Tässä vaiheessa oli matkaa taitettu tälle päivälle yhteensä noin 5,5 km ja kokonaismatkaa oli taittunut noin 11 km.

Volkansuolla alkoi jo päivä hiljalleen vaihtua illaksi, mutta valoa riitti vielä pitkäksi aikaa. Pysähdyimme hetkeksi suon laidalla sijaitsevalle lintutornille ihailemaan kauas kantavaa suomaisemaa ja levähtämään. Edessämme oli lähes seitsemän kilometriä pitkä taival vetisen avosuon ja metsäisen suokankaan välillä vaihtelevassa maastossa. Loputtomalta tuntuneen matkanteon jälkeen pääsimme lopulta suolta miellyttävään hiekkaperäiseen kangasmetsään ja saavutimme Salmisen ennen kahdeksaa. Salmisella emme kuitenkaan löytäneet kunnollista paikkaa teltallemme joten päätimme kokeilla onneamme ja jatkaa matkaa vielä Kangasniemensärkkiä kohti paremman leiripaikan toivossa. Tälle päivälle oli matkaa kerennyt kertyä jo noin 19 kilometriä, mutta se ei vielä juuri tahtia haitannut.

Aurinko oli jo laskemassa Pirttimäen yllä, kun lähestyimme Kangasniemensärkkiä ja pahaaenteilevästi muistelimme toiveikkaina paikan hyvää leiriytymiskelpoisuutta. Hieman ennen yhdeksää saavuimme nuotiontekopaikalle huomataksemme vain, että muistimme oli pahemman kerran pettänyt meidät. Nuotiotekopaikan ympäristö oli suolammen yhteydessä ja aivan liian vetinen telttaa varten, vaihtoehtoinen korkeampi paikka harjun päällä karsiutui pois harjun kapean ja runsaspuisen rakenteen vuoksi. Epätoivo alkoi hiipiä pikkuhiljaa itse kunkin sisällä päivänvalon vähentyessä koko ajan ja nälän kivistäessä tyhjiä vatsojamme. Pian otimme kuitenkin tilanteen takaisin haltuumme ja aloimme purkaa ongelmaa tärkeimmästä päästä, vatsan seudulta. Jälleen kerran viritimme trangiamme käyttökuntoon ja hetken päästä kiehuikin jo herkkusienikeitto-nuudelimme kattilassa. Söimme pikaisesti itsemme kylläisiksi ja aloimme samalla suunnitella kartta pöydälle levitettynä seuraavaa siirtoamme. Onneksi Ville sattui muistamaan erään hyvin leiriytymiseen soveltuvan pienen rannan Jyrkän lähistöltä, paikka poikkesi reitiltä pari kilometriä länteen päin. Matkaa oli kertynyt tälle päivälle jo reilut 22 kilometriä, mutta lähdimme taivaltamaan vielä seuraavaa arvioitua neljää kilometriä luottavaisin mielin hyvän leiriytymispaikan toivossa.

Kello oli jo yli kymmenen ja yö hämärtyi jatkaessamme kohti rantaa ja tulevaa leiriämme. Sammakkokin oli lähtenyt yölliselle vaellukselleen ja reittimme ristesivät sen ylittäessä tietä. Yhdentoista aikoihin pääsimme viimeinkin perille ja aloimme välittömästi perustaa rantaleiriämme. Juha alkoi pystyttää telttaa, koska tunsi oman varusteensa parhaiten, minä puolestaan hoidin öljylyhdylläni valoa tähän touhuun ja aloin Villen kanssa yhteistyössä kyhätä nuotiota tuomaan valoa, lämpöä ja tunnelmaa rannallemme. Saimme hieman kosteat puumme syttymään ahkeralla risujen poltolla ja hetken päästä löysin jopa suhteellisen kuivan kaatuneen rangan metsästä. Retkikirvestäni käytellen laitoin löydön hetkessä polttopuiksi ja pian rannalla roihusikin hyvän kokoinen valkea. Juhakin sai teltanpystytyksensä hyvällä menestyksellä valmiiksi ja olimme lähes valmiita käymään lepäämään pitkän päivän rasitusta pois jaloistamme ja selistämme. Yöuinti oli mukavan virkistävä tapa huuhtoa pois päivän liat ja hiet ja hetken rannalla nuotion ääressä kuivateltuamme kävimme maate ukkosen kaukaista pauhua kuunnellen. Aamuyöllä kolmen aikoihin ukkonen saapui päällemme ja salama iski muutaman kerran kovasti paukahtaen lähistöllä. Satoikin hieman, mutta telttamme ei onneksemme päästänyt ollenkaan vettä läpi. Ukkosesta huolimatta nukuimme hyvin ja sikeästi, olihan matkaa kuljettu tälle päivälle jo huimat reilut 26 kilometriä. Yhteensä oli reissumme taival jo lähemmäs 32 kilometriä.