Kolmas päivä

Kolmannen päivän aamu valkeni harmaana ja tuulisena öisten ukkoskuurojen jäljiltä. Lämpötila oli laskenut alle kymmenen asteen ja hyinen tuuli puhalsi järveltä. Untamme kosteus ja kylmyys eivät olleet onneksi häirinneet, sillä telttamme ja makuupussimme pitivät meidät mukavan lämpiminä. Olimme nyt hyvin levänneitä ja virkeitä, kun kömmimme ulos tarkastelemaan öistä leiriämme uuden päivän valossa.

Pieni ranta oli palvellut leiripaikan tehtävässään meitä oikein hyvin. Luonnonhiekka jatkui niin pitkälle järveä kuin vain jalka ylsi pohjaan ja vesikin oli läpinäkyvän kirkasta. Olimme kuitenkin päättäneet valmistaa aamupalaa vasta seuraavalla etapillamme, Jyrkänkosken laavulla, tuulelta suojassa, joten aloimme ripeästi purkaa leiriämme ja tehdä lähtöä. Omat jalkani aristelivat melkoisesti edellisen päivän pitkästä taipaleesta ansaituista rakoista, mutta hammasta purren lähdin muiden mukana vielä retkemme viimeiselle matkalle.


Jyrkänkoskelle päästyämme aloimme välittömästi väsäämään aamiaistamme. Hetken päästä nuotio roihusi pakin alla ja puurovesi kiehui retkikeittimen kattilassa. Olimme viimeinkin selättäneet Volokinpolun ja voitontuntoisina, mutta myös haikeina muistelimme viime päivien koitoksia syödessämme. Matkaa oli tällä reissulla tehty kaikenkaikkiaan noin 36 kilometriä. Heti syötyämme aloimme pakata tavaroitamme viimeistä kertaa ja samalla seuraava retki alkoi jo pikkuhiljaa kyteä mielissämme.

Ennen lähtöä loimme vielä viimeiset silmäykset Volokinpolkuun ja Jyrkänkoskeen, joka jylisi korkeavetisenä ruokailupaikkamme juuressa. Seuraavan kesän kohteena voisi kenties olla Karhunkierros, mutta se jääköön kokonaan toiseksi tarinaksi.