Ensimmäinen päivä

Elokuun 17. päivänä vuonna 2012 perjantai-iltana lähdimme ystävieni Juhan ja Villen kanssa katsastamaan jälleen kerran vanhaa tuttavaamme, Volokinpolkua. Emme olleet aiemmin kiertäneet koko reittiä kerralla, mutta nyt tavoitteenamme oli rikkoa tämä virstanpylväs ensimmäisen kerran, olimmehan ensimmäisen kerran yrittäneet jo 13-vuotiaina, seitsemän vuotta aiemmin. Rinkat olivat kaikilla kolmella pakattuina täpötäyteen ruokaa, vettä, leiriytymisvarusteita ja kaikkea muuta yleishyödyllistä, jota tällä koitoksella suunnittelimme tarvitsevamme. Punnitsin oman kantamukseni painoksi ennen lähtöä noin 32 kiloa, eli ihan kevyellä varustuksella ei matkaan lähdetty.

Nille, jotka eivät tarkemmin tiedä, Volokinpolku on Jyrkänkoskelta Rautavaaran metsiin Susikerviselle kiertelevä erävaellusreitti, jolla on kokonaispituutta noin 30 kilometriä. Erikoisen nimensä taustalla on useita tarinoita, erään mukaan 1500-1600 -luvulla alueella liikkui Volokov niminen laukkuryssä, joka miestensä kanssa käytti reittiä usein kauppa- ja ryöstöretkillään. Koko värikkään tarinan Volokovista ja Uuran ukosta löytää mm. Sonkajärven kunnan internet-sivuilta Totta ja tarua Jyrkältä -osiosta. Toinen todennäköinen alkuperä nimelle lienee alueella usein tavattavaa sutta tarkoittava venäläisperäinen sana "volokki".

Volokinpolun kartta

Volokinpolun varrella sijaitsee useita katettuja laavuja ja nuotiontekopaikkoja, joiden kunnosta ja varustelusta pidetään aktiivisesti huolta. Reitin paras yöpymispaikka on ehdottomasti soisella Jussinlammen rannalla sijaitseva autiokämppä, mutta tälle vahvasti vertoja vetävät myös Susikervisen, Itä-Kervisen, Uuranlahden ja Ipo-Kiusalan laavut, jotka sijaitsevat kauneilla vesistömaisemilla ja hyvillä leiriytymismaastoilla. Myös Holinlammen, Erä-Holin, Kangasniemensärkän ja Jyrkänkosken laavut ja tulentekopaikat ovat mainioita taukopaikkoja lepäämisen ja ruoanlaittoon, mutta ne eivät maastoltaan sovellu aivan yhtä hyvin yön yli kestävään pysähdykseen. Volokinpolku tarjoaa monipuolista näkymää tyypilliseen Itä-Suomen maastoon jyrkkine mäkineen ja paikoittain hyvinkin kosteine soineen. Omasta mielestäni ehdottomasti eniten näkemisen arvoista seutua ovat kuitenkin jylhät näköalat Uuranholissa, jossa reitti kiertää solan pohjalta jyrkimpien kallioiden ja jyrkänteiden päälle ja jatkuu sieltä mäkisenä ja näyttävänä aina Holinmäen huipulle saakka.

Susi-Kervisen laavu

Kevyen taustatiedon tutkimisen jälkeen pääsemmekin aloittamaan itse reissun. Lähdimme puoli kuuden aikoihin liikkeelle Susikervisen päädystä hyvillä mielin, suurella odotuksella ja innolla. Sää oli vaeltamiseen mitä mainioin, muutama ohut pilvi varjosti aurinkoa, tuuli puhalsi kevyesti eikä sateesta ollut tietoakaan. Taivalsimme rauhallista tahtia ja totuttelimme vielä painoon hartioillamme. Pysähdyimme hetkeksi Itä-Kervisen laavulle ihailemaan kaunista järvimaisemaa laavupaikan molemmin puolin. Pyöriteltyämme hartiamme taas vetreiksi jatkoimme matkaa hiljalleen soiseksi muuttuvassa maastossa kohti Jussinlammen autiotupaa.

Matkaa oli kuljettuna tässä vaiheessa yhteensä noin 2,5 km.

Jussinlampi

Jussinlammen kämpälle päästyämme ilta-aurinko alkoi jo hiljalleen laskea värjäten suolammen vastarantaa kauniin kullanruskeaksi. Laskimme rinkat selästämme ja asetuimme taloksi vanhaan autiotupaan. Ripustimme matkalla kostuneet paitamme kämppään kuivumaan ja teimme kaminaan pienen valkean. Kaminan lämpö kuivatti mukavasti tyhjillään ollutta kosteaa kämppää ja  yösijamme kävi hetki hetkeltä kotoisammaksi. Hieman ennen yhdeksää olimme yhtä mieltä siitä, että iltapala vielä maistuisi ja virittelimme trangiamme ensimmäistä kertaa tulille. Keitimme maukkaan yhdistelmän kanakeittopussista ja nuudeleista, itse kullekin ruoka maistui hyvin pienen alkutaipaleemme jälkeen.

Jussinlammen autiotupa

Illan hämärtyessä laitoimme öljylyhdyn ja kynttilän tuomaan valoa ja tunnelmaa mökkiimme. Teimme makuusijat itsellemme valmiiksi kämpän nukkumalaveteille ja katselimme illan muuttumista yöksi korttia pelaillen ja radiota kuunnellen. Puolen yön aikaan pimensimme mökin ja kävimme lepäämään seuraavan päivän pitkää koitosta varten. Matkaa oli tässä vaiheessa kuljettuna yhteensä noin 5,5 kilometriä.

Tuvan pöytä yöhämärässä